haaste: esittele itsesi paremmin

 jvg-edustusvaimo (parhaat kamut on sanonu et tää biisi kuvaa miut, älkää ymmärtäkö vääri en oo huono ihmine oikeesti vaa sitoutumiskammone...)


S: Noni nyt on vuorossa haaste numero yksi ja nyt miul on tehtävän esitellä itteni paremmin teille.
No mistäs alottaisin. Oon Suvi 17vee, joka tykkää pojist. Ei muuta! No okei asun Joutsenossa (maailma pienimmässä paikassa), joka on yhdistetty kyl joku aika sitte Lappeerantaan eli vois sanoo et asun Lappeenrannassa mut en haluu sanoo nii, koska en koe olevani lappeenrantalaine vaa valitettavasti joutsenolaine.

Oon luonteeltani ilone ja hyvin sosiaaline persoona. Tutustun tosi helposti uusii ihmisii ja on ain nii ihana huomata jos joku uus tyyppi on kaikist ennakkoluuloist huolimatta tosi kiva. En suutu oikeestaa koskaa ja inhoon yli kaiken riitelyy. Oon mielummi se hiljasempi osapuoli riiois enkä se joka yrittää lietsoo, koska miust riitely on nii turhaa ja haluisin et se loppuis ain siin tilantees mahollisimma nopeesti. Tietty jos joku asia ärsyttää tosi paljo nii sit kyl lietsoonkii.

Oon harrastanu elämäni aikan tosi paljo kaikellaista ja suurin osa niist onki loppunu parin käynti kerran jälkee. Tähä listaa kuuluu esim. jalkapallo, salibändy ym.. Telinevoimisteluu harrastin pari vuotta ja tykkäsin siit sillo tosi paljo, mut päivää enne kevätnäytöst räsähin voltis niskoillee ja sit löinkii hanskat tiskii, joka näi myöhemmi ajateltun harmittaa maailma eniten, koska oon kauhee kankee lipputanko. Hiihtoo oon harrastanu kilpailumieles neljävuotiaast viistoisvuotiaasee asti ja lopetin nii sanotusti huipulla, joka ei yhtää harmita nimittäi sm-kisoist jäi iha hyvä maku suuhu ja sen jälkee se tuntuki silt et tää on nii nähty. Oon päättäny et tänä talven voisin kuntoni ja mahan vuoks käyä hiihtää jos vaik lähtis pari kiloo. Yleisurheiluu oon harrastanu hiihdon ohel suunnillee saman verran. Kyl mie viel viime kesän harjotuksis kävin mut sekii vaa joteki jäi. Yleisurheilu on ollu ain lähel miu sydänt ja miust on ain nii siistii päästä seuraa sen lajin huippui.( Suomen EM 2012 here I come). Lumilautailuu oon silti vielkii palavasti rakastunu ja aion varmasti jatkaa sitä harrastusta läpi elämäni, jos se on miust kii. Siin on parast se vauhdin tunne ja ku pääsee oikeesti laskee isoo mäkee!

Miulle kaikist tärkeimmät asiat on tietysti ystävät ja perhe. Ne auttaa miut jaksaa tän kaiken häsellyksen ja pystyy myös iloitsee miu kaa hyvist jutuist. Voin luottaa niihi kaikkii ja en tiiä mitä tekisin esim. ilma Nooraa, jolle voi heittää maailma köyhint läppää tai Jattaa ja Niinaa, jotka ain kuuntelee miu jutut joku sata kertaa. Ja sit on taas Riika, joka fanittaa miut ain päiväst toisee ain kympil. Miul on myös ikävä niit kesäpäivii ku mentii vaa kylälle ja hengailtii kavereitte kaa ja ajeltii mopoil ympäri Joutseno-Lappeenranta välii ja ei tarvinnu murehtii mistää jutuist.

No mistäs mie sit tykkään? Pojista, ruuasta, sipsestä, liikunnasta, uusist ihmisist, ystävist, jäätelöst, perheest, miu urheilukoulaisist, jotka on omal tavallaa miulle niiko pikkusiskoi ja pikkuveljii, festareist, musiikist, kaikist isoist tapahtumist, bilettämisest, tanssimisest, shoppailemisest ja uusist vaatteist ja muute vaa riehumisest. Noi kaikki ansaitsee tulla tummennetuiks, koska tykkään noist kaikist nii paljo (:

No mistäs sit taas en tykkää yhtää? Ylimielisist ja ittestää liikaa luulevist ihmisist, pinnallisuuudest, rasismist, muuteki syrjimisest.

 Miu unelma on päästä töihi media-alalle johoki ulkomaille ja mieluite lämpimää isoo kaupunkii!
Noni luulen et täs on kaikki olelline miust ja jos jollai on jotai kysyttävää, (mikä ois iha kiva et jos sais vaik kommenttei tai kysymyksii nii laittakaa ihmeessä)!